Kelet on dokumentti nuoresta mustasta trans naisesta, Keletistä, ja hänen elämästään. Kelet julkaistiin osana DocPointin elokuvafestivaaleja. Itse kävin katsomassa sen maailmanensi-illassa 29.1. 2020 Bio Rexissä. Olen erittäin kiitollinen, että sain nähdä kyseisen elokuvan ja haluan kiitää erityisesti ohjaaja Susani Mahaduraa ja Keletiä kyseisen teoksen totetuttamisesta.
Elokuva sijoittuu nykypäivän Suomeen, tarkemmin pääkaupunkiseudulle, ja on ennenkaikkea aito, inhimillinen ja paljas otos nuoren naisen elämästä hänen luoviessaan instituutionaalisen syrjinnän, ihmissuhteiden ja ballroom-skenen maailmassa.
Vaikka Kelet ei tarkoitakkaan somaliaksi uniikkia, tämä elokuva oli ennenäkemätöntä Suomen elokuva-skenessä. Elokuva, jossa keskiössä on rodullistettu nuori queer henkilö, on harvinaista herkkua jopa maailmalla. Toivonkin, että tulemme näkemään lisää loistavia ja moniuotoisia queeriyyden intersektioista. Toivon myös, että vuoskymmen tuo mukanaan inklusiivisempaa ja solidaarisempaa vähemmistökultuuria. Sen lisäksi, että queer-elokuvia on vallan harvassa, ne usein kompastuvat mm. väärin representaatioon, alentavaan kerrontaan, fetissointiin ja epätotuudenmukaisuuksiin, Kelet ei kuitenkaan kompastunt näihin mokiin. Kiitos siitä kuuluu elokuva tiimille, ja heitä konsultoiville Trasekille, Setalle, ja Ruskeilletytöille. Uskoisin myös, että Keletillä on ollut sananvaltaa, siinä miten hänet näytetään maailmalle valkokankaalla. On tärkeää että vähemistöjä kuvatessa he saavat kertoa oman tarinanansa, ns. ylhäältä kertomisen sijaan. Keletin parhaita puoli onkin aitous.
”Vuoden merkittävmpiä elokuvateoksia, vaikka vuosi 2020 on vasta aluillaan. Mahdollisesti jopa vuoskymmenen merkittävimpiä, jos minulta kysytään.”
Kelet on löyhästi verratavissa tunnetuun Paris is burnin dokumenttiin, joka julkaistiin 1990. Paris is burning kertoo New Yorkin Harlemin underground ballroo-skenestä, jossa rodullistetut ja queerit kehot pääsivät vihdoin keskiöön, sekä valittujen perheiden merkityksestä ja rodullistettujen transsukupuolisten haasteista. Kelet on sivuaa samoja teemoja mutta nykypäivän ja Suomen konteksissa. Kelet on lisäksi ensisijaisesti henkilökuva, ja hyvä niin , sillä Kelet on päähenkilöiden kultakaivos. Aitous ja sen tuoma huumori ovat elokuvan parhaita puolia. Keletin ja hänen parhaan ystävänsä, Lolan, kanssakäymiset ovat huvittavia. Tunnistan niistä itseni ja oman parhaan kaverini, mikä lisää huvittavuutta itselleni. Sen lisäkis elokuvan letkautukset ova häpeilemättömiä, sensuroimattomia komedista kultaa. Elokuvan paras kohtaus on ehdottomasti, se kun Kelet on vaihtamassaan nimeään. Siinä tiiistyy koko elokuvan parhaat puolet; paljas henkilökuva, huumori, aitous, yhteiskunnalliset aiheet ja nimi Kelet. On hyvä ettei Kelet ollut melankolinen nyyhkyelokuva täynnä surua ja kärsimystä, vaan monipuolinen kuva elämästä, täynnä iloja ja haasteita. Tarvitaan tarinanakerrontaa joka kuvaa vähemmistöjen elämien useita puolia, se merkittävää representaatiota vähemmistönuorile ja tärkeää tietoa valtavästölle.
Kirsikkana kakun päälle oli elokuvaensi-illan jälkeen ravintola DTMssä järjestetty ball. Siinä tivistyi elokuvan solidaarisuus ja yhteisöllisyys, ja se samalla tarjosi mahdollisuuden heille joille ball room- skene ei ollut ennestään tuttu tulla kokemaan osa Keletin elämästä ihan livenä. Itse nautin ballin tunnelmasta aina, ja tälläkin kerrala tunnelma oli niin loistava ettei herätys 6 tunnin päästä lannistanut minua ollenkaan.
Kiitos vielä Susani Mhaduralle, Keletille, House of Guccille, ja kaikille muille osallistuneille, tarjositte kertakaikkiaan loistavan kokemuksen. Tälläinen tarinankerronta, jossa vähemmistöjen kokemuksia ja elämiä nostetaan esille inhimillisesti, aidosti ja totuudenmukaisesti, on merkittävää ja tärkeää! Ei voi muuta sanoa kuin, että menkää herranjumala katsomaan!!
-Kevin
Pulp&Politics 